Nykyajan tenavat eivät takuulla osaa arvostaa sitä, että nykyään ei tarvitse sietää tylsyyttä.
Muistan ne lukemattomat kerrat, kun makasin ala-asteikäisenä kotona, yleensä kuumeessa tai vatsataudissa, liian kipeänä tehdäkseni mitään, mutta liian terveenä nukkuakseni. Ei ollut suoratoistoja tai pelikonsoleiksi muuttuvia kännyköitä. Ei ollut edes tietokonetta.
Televisiossa oli kolme kanavaa ja sieltä tuli lähinnä kuivia asiaohjelmia, niiden uusintoja tai uutisia. Mainosteeveekin oli, mutta sieltä tuli pelkkää paskaa. Huonoa-huonoa ohjelmaa tai jotain ostosteeveetä, jossa Mikko Kivisen ääni lupasi, että jos tilaat nyt, niin pakettiin pannaan vielä kaksi pikkuveistä, -teippirullaa, -maalitelaa, -kuulakynää, herra yksin tietää mitä hilavitkuttimia. Ostos-TV oli eroanomus ihmiskunnasta, sen katseleminen TOSISSAAN oli se teko, mikä erotti ihmisen rämeapinasta.
Muistan kärsineeni sen tason tylsyyttä, että laskin vuoteessa maatessani tauluista niihin maalatut toistuvat koristeet. Muistan maanneeni paikoillani, odottaen kuinka ohiajavan auton tuulilasista tuleva heijastus kulkisi katon poikki.
Se oli helvettiä.
Silti siitäkin selvittiin.
Nykyään jos meinaan sairastua (sairastan nykyisin vain mietoja flunssia), niin ensitöikseni ostan tonkan punaviiniä, pullon viskiä ja katson tilaanko jonkun toisen suoratoiston Netflixin lisäksi. Enää ei ole tylsyyttä.
@mikko televisiosta tuli toki paljon lumisadetta, ellei asunut kaapeli-onnelassa.